Tapio Ristilän pesäpalloharrastus alkoi siitä, kun hän pääsi Kuortaneelle pesäpallon piirileirille, Ampiaisten eli alle 13-vuotiaiden sarjaan, 1960-luvun alussa. Siellä oli koko Etelä-Pohjanmaan juniori–ikäiset pesäpallojoukkueet. Tapio Ristilä kävi 5 vuotta Kuortaneella piirileirillä.
Viimeisenä vuotena leirillä valittiin tekniikkamestari, joka pääsi edustamaan Etelä-Pohjanmaata vuonna 1966 suurkisoihin. Ristilä voitti tekniikkakilpailun ja pääsi Helsinkiin suurkisoihin.
Sinne oli kutsuttu kaikkien lajien edustajat. Suurkisat oli siihen aikaan varmaan suurin tapahtuma, mitä nuorisolle urheilun puitteissa on järjestetty.
Suurkisoista ainakin se yksi kipinä syttyi, että Ristilä rupesi pelaamaan pesäpalloa. Tappi harrasti kaikkia mahdollisia lajeja 60-luvulla. Pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa sekä yleisurheilua. Jouppilan kylässä vanhemmat pojat olivat tehneet stadionin naapurin pellolle, ilman lupaa tai luvan kanssa, mutta naapuri ei onneksi siitä pahastunut. Siellä kaverit sitten piti olympialaisia yleisurheilun parissa.
Lopullinen lajivalinta Tapille muodostui 60-luvun lopulla, kun Seinäjoen Maila-Jussit nousi SM-sarjaan vuonna 1968. Jalkapallo jäi Tapio Ristilän harrastuksista C-junioreiden piirinmestaruuteen vuonna 1967; mutta pesäpallo joutui vielä kilpailemaan Ruisrockin kanssa. Ruisrockiin Ristilä meni ensimmäisen kerran vuonna 1970. Sinä vuonna musiikki meni vielä pesäpallon edelle. Yhdestä pelistäkin Tappi jäi pois Ruisrockin vuoksi, josta pelinjohtaja Paavo ”Pinski” Mäntylän haukut Tappi sai monen vuoden jälkeenkin. Ristilä oli jo mukana Seinäjoen Maila-Jusseissa vuonna 1970 varamiehenä/mailapoikana. Siitä sitten ura urkeni ja vuonna 1972 Ristilä pelasi ensimmäiset mestaruussarjan pelit. Kausina 1972 ja 1973 SMJ jäi SM-sarjassa niukasti mitaleitta ollen neljänsiä, mutta vuosina 1973 ja 1974 SMJ voitti Suomen cupin ja vuoden 1974 SM-hopean jälkeen oli kova hinku ottaa se kirkkain mitali. Vuoden 1975 joukkue voitti sen kaivatun mestaruuden.
Vuonna 1976 Maila-Jussit saavutti SM-hopeaa ja vuosina 1977-78 jäätiin ilman mitalia. Sitten SMJ saavutti 3 SM-pronssia putkeen vuosina 1979-1981. Vuonna 1982 SMJ saavutti jo SM-hopeaa, mutta Suomen mestaruus karkasi edelleen Seinäjoen Maila-Jusseilta. Sitten joukkueen kaksi tärkeintä pelaajaa, Mauri Pyhälahti ja Markku Haapasalmi, siirtyivät muihin seuroihin ja kaikki, johtokuntaa myöten epäilivät, että nyt ei ainakaan sitä kaivattua SM-kultaa tule Seinäjoen Maila-Jusseille. Onneksi aina joukkueessa ja pelaajaneuvotteluissa oli joku, joka ajatteli positiivisesti, että nyt meillä on uusi runko ja mietitään uusi pelityyli.
Pelaajaneuvottelujen jälkeen Heimosen Timo astui lukkarin tontille ja 1-pesälle tuli Ari Rinta-Rahko. Joukkue uudistui täysin ja kevään harjoittelun aikana mietittiin uusia kikkoja Heimosen Timon kanssa, miten pystytään rikkomaan vastustajan peliä, kun tiedettiin, että lyöntivoima ei riitä voittoihin vaan voitot tulevat tiiviin ulkopelin kautta. Niinpä Pesäpalloliittokin on vuosien varrella joutunut moneen kertaan muuttamaan sääntöjä, kun siellä on ollut niitä porsaanreikiä, mitä ei vielä säännöissä ollut huomioitu. Joskus etukenttä on ollut märkä aurinkoisella säällä, joskus ollut pallojakin liikaa kentällä, takapalot ym. ja kuulemma oikaistukin on 3-taipaleen keppiä joskus. Siitä Maila-Jussit tuli myös kuuluisaksi.
Vuonna 1983 pelit lähti kulkemaan ja joukkueen pelitaito ja henki nousi sitä mukaan miten pelit eteni ja SMJ pääsi loppuotteluun. Ennen loppuottelua seuran toiminnanjohtaja tuli sanomaan että ”toivottavasti” ette voita kultaa, kun tämä tulee seuralle niin kalliiksi. Seura oli luvannut joukkueelle bonukset, jos SM-kulta tulee vuonna 1983. Tottakai tämä joukkue voitti sen Suomen mestaruuden ja sai ansaitut bonukset päälle.
Tapio Ristilä aikoi mestaruuden jälkeen lopettaa pesäpalloilun, mutta toukokuussa 1984 tuli soitto pelinjohdolta, että joukkueessa oli paljon loukkaantumisia ja tarvittiin Tapin apua joukkueessa. Suoraan peleihin ilman harjoittelua jouduttuaan, tuli kesästä Tapio Ristilän vaikein juuri sen takia, kun ei ollut yhtään harjoitellut ja siitä vuodesta koko joukkueella jäi huono maku kauden mentyä heikosti. Niin päätettiin syksyllä, että kerran vielä koko joukkue kasaan ja yritetään se mestaruus voittaa.
Vuonna 1985 oli jäänyt paljon hampaankoloon Jyväskylän Kiriä vastaan pelatuista otteluista. Yksi peli siellä keskeytettiin (1982), kun ne olivat niin kiihkeitä pelejä. Kuinka ollakaan Jyväskylän Kiri tuli tänä vuonna vastustajaksi ja SMJ:lle riitti siitä pelistä tasapeli, jotta Suomen mestaruus varmistuisi. Peli päättyi tasan 5-5 ja Seinäjoen Maila-Jussit voitti Suomen mestaruuden vuonna 1985.
Tapio Ristilä lopettaa pelaajauransa Suomen mestarina. Hiljaiseloa kesti aina vuoteen 1987, kun tuli soitto kotia, että pelinjohtaja Mauri Pyhälahdella on sairauskohtaus ja huomenna olisi peli Kankaanpäätä vastaan, niin lähdetkö pelinjohtajaksi sinne? Tappihan lähti ja ei oikein itsekkään meinannut muistaa Pyhiksen viuhkan merkkejä, mutta SMJ pelasi kumminkin tasapelin. Seuraavassa pelissä Tappi oli jo itseluottamusta täynnä ja kun lehtimiehet kyseli, että kuinkas sun urasi on alkanut pelinjohtajana, niin Ristilä tokaisi, että hienostihan tämä on mennyt, kun ei ole yhtään tappiota vielä uralla. Se voittoputki kesti sitten aina sen vuoden 1987 loppuotteluun asti, jossa Seinäjoen Maila-Jussit voitti Alajärven Ankkurit ja täten vuoden 1987 SM-kultaa.
Vuonna 1988 Ristilä lupasi olla pelinjohtajana vielä niin kauan, kun Mauri tervehtyy ja antaa sitten viuhkan Maurille. Pelinjohtajuus venähti sitten vuoteen 1989 ja SMJ saavutti vuonna 1988 SM-hopeaa. Tapio Ristilä sai täten lopetettua koko peliuran pelaajana ja pelinjohtajana.
Mutta, mutta – puhelin soi vuonna 1995 ja sieltä kysytään, että onko sun poikasi nimi Ville Ristilä? Tappi vastaa että ON,ON -mitä sitte? Ristilän tuleva, pitkäaikainen ystävä, Tapani Esala soittaa Tapille, että kiinnostaisiko lähteä F-junnuille pelinjohtajaksi? No totta kai Tappi lupautui, kun oma poikakin on pian mukana pesäpallokoulussa ja siten F-junnuissa. Siitä sitten lähti ura juniorivalmentajana käyntiin. Siinä oli Ristilällä hieno rupeama. Vuonna 1986,87,88-syntyneitten poikien mukana Tappi kiersi kaikki valtakunnanleirit sekä piirinleirit, jotka ovat jääneet Ristilän mieleen mahtavina muistoina. Niin pojille kuin Tapillekin on pesäpallon suola nämä valtakunnalliset leirit. Jos jotain pesäpallosta ei saa lopettaa, niin leirit kuuluvat ehdottomasti tähän kategoriaan! Siellä SMJ pärjäsi vuosittain ja nämä SMJ:n ikäluokat sattuivatkin olemaan Suomen parhaimmistoa. Tapio Ristilä sai jokaiselta ikävuodelta SM-mitalin kaulaan (F-A). Niitä ei aivan jokaisen kaapista löydy. Tapio Ristilä on myös ainut Maila-Jussi, jolla on kaikki miesten 4-SM-kultamitalia.
Juniorivalmennuksen jälkeen Tapio Ristilä toimi Seinäjoen Maila-Jussien johtokunnassa, siirtyen hoitamaan seuran asioita. Siellä Ristilä on vieläkin ’’taustapiruna’’ innokkaana mukana, kun on itse saanut kokea niin paljon pesäpallossa ja odottaa uusia Superpesiksen pelaajia junioreista, kun heidän ikäluokkien vetämät pelaajat ovat pelanneet Superpesiksessä monessa eri seurassa.
SMJ:n naisten Suomen mestaruusmitali ei ole kuin Isä-Jussilla ja siskolla Kaisulla (1977), joten siinä voisi olla Tapin viimeinen tavoite…mutta vain taustatukena! Sitten se tapahtui. Jussittaret voittaa SM-pronssia 2024 ja Seinäjoen Maila-Jussien seuralegenda saa viimein sen naisten SM-mitalin kaulaansa.
alh. vas Juha Jaakonaho, Timo Saari, Jere Ketola, Tomi Rinta-Jaskari, Jere Vainionpää
keskirivi vas Kalle Valtamäki, Olli Lähdesmäki, Aleksi Valtamäki ja joukkueenjohtaja Erkki Valtamäki.
ylärivi vas pj Tapio Ristilä, valmentaja Martti Saari, Olli Keisala, Tero Viinamäki, Mikko Joki, Ville Ristilä, Mikko Leminen huoltaja Jarmo Rinta-Jaskari ja ”sponsori” Mauno Parviainen.
Antti Salovaara, Aleksi Valtamäki, Juho Viitala, Olli Lähdesmäki, Ville Ristilä, Tero Viinamäki, Kalle Valtamäki, Jonas Koskelainen, Jere Vainionpää, Tomi Rinta-Jaskari, Timo Saari, Jere Ketola, Juha Jaakonaho, pj Tapio Ristilä, joukkueenjohtaja Erkki Valtamäki ja valmentaja Jarmo Rinta-Jaskari
Ville-Pekka Ranta, Tero Viinamäki, Martti Kuusisto, Juha Puhtimäki, Ville Hotakainen, Kalle Valtamäki, Ville Viita, Sami Pollari, Juha Niemi, Arttu Hakala, huoltaja Hannu Soini, joukkueenjohtaja Seppo Leppälä, Janne Leppälä, Samuli Kukkola, Heikki Koivula, Juha Esala, Timo Vesimäki, Ville Ristilä, Aleksi Valtamäki, Joona Hotakainen, Janne Lähde, kakkospelinjohtaja Tapio Ristilä, Jussi-Pekka Maunuksela ja pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäki.
Kiitos kaikesta, legenda Tapio Ristilä, mitä olet tehnyt Seinäjoen Maila-Jussien puolesta niin pelaajana, pelinjohtajana, valmentajana kuin myös seuran taustajoukoissa!
Teksti: Teemu Haapasalmi
